Tiesin kaiken aikaa ettei suhun voi luottaa. Niin epätasapainonen, niin vainoharhanen narsisti. Itsekeskeinen rahanahne paska. Päätä särkee kun satun sua aattelee, rakas Merilehmä. Tai ei, mä en aattele sua vaan sun kapista tonttias missä Villit elää. Sitä yhtä Villiä joka vei mun sydämen, siksi mä siellä kävin. Sitten sä veit sen kaiken. Niin lapsellisesti veit ja käytit hyväkses mun hyvyyttä. Ei, mä annoin sun käyttää mun hyvyyttä, tiesin kaiken aikaa millanen paska sä oot. Kaiken tein sen yhden Villin vuoksi jotta sillä ois hyvä olla, sun saastaisella tontillas.
Mä mietin päivää ennen tätä, koomisen draagista päivää, et miten mä tuun kestämään sua sen tietyn ajan. Nyt ei tarvitse, kiitos siitä. Kiitos myös siitä että vaikka olemme eri vuosituhannelta, eri maailmasta, sinä sairaasta maailmastasi.. Sain huomata ettei viisaus ja ikä kulje käsi kädessä. Päätä särkee, pitäs olla nukkumassa, enää 4 tuntia aikaa uinahtaa ja kerätä energiaa. Jostain syystä ei väsytä, osaatko arvata syyn? Villin multa viedessäs veit multa samalla ruokahalun ja ajatukset. Jätit tilalle järjettömän päänsäryn ja tyhjän pääkopan täynnä valkeaa, ajatukset vuorattuna valkeaan ettei ne pääse pois.
Niskaa myöten paskassa, mitä kaikkee mä sun hyväkses teinkään, ihan vaan siksi koska haluan auttaa. Tein niin paljon, liian paljon. Vaikka tiesin että sä vaan hyödyt, satutat, miten ees kuvittelin että sä et ehkä olekaan niin paha. Pahin mitä oon tavannu, onneksi osaan nyt karttaa ja kaukaa. Suunnatonta vihaa, kuvotusta ja suurta sääliä, suurta sääliä siitä miten surkea olet, niin surkea ettei sinua edes voi sääliä. Parasta on kun sä luulit kaiken aikaa, etten tiennyt mitä peliä sä pelaat. Tottakai mä näin, mutta sä et tiedä sitä, mikä onkin kaikista parasta. Sä kasvatat hirviötä, täysin omaa kuvaas ellet pahempaa. Kaikki tietää ettet sä osaa pitää huolta ees itestäs niin entäs jostakusta muusta?
Sä saastutat kaiken ympärilläs. Pelkään Villien puolesta, mitä sille yhdelle tietylle Villille tapahtuu? Jos jotain sattuu, voit olla varma että se kostautuu sulle itselles. Oot säälittävä ja tuut aina olemaan, tuut aina elämään siinä paskassa mitä ite luot. Ääliö, heittäsit ne paskat tunkiolle etkä etees. Sä oot sairas, liian sairas pitämään huolta mistään. Säälittävyyden huippu, lapsellisuuden huippu.
En ees jaksa raivota enää niin kovin, matkalla tärisin raivosta ja suusta pääsi mitä parhaimpia totuuksia. Niin, lehmäthän kuuluis navettaan. Kyllä kaikki vielä kopsahtaa sun omaan jalkaan, se on niin lähellä sitä. Nyt mun pääkipu alkaa hellittää, ehkä mä koetan nukkua ja nään mukavia unia susta. Sellaisia unia mitkä ihmiset luokittelee painajaisiksi, semmosen painajaisen missä mä maksan sulle takas, korkojen kanssa. Vien sulta kaiken, KAIKEN.
